Sain pyynnön miettiä, millaisia villiinnytyksen periaatteita soveltavia hankkeita voitaisiin Suomessa tehdä EU LIFE hankkeiden puitteissa.

Laadin yhdistyksemme asiantuntijoiden tuella listan erilaisista mahdollisuuksista villiinnytyksen soveltamiseen erityisesti niityluonnon ylläpitoon ja elvyttämiseen Suomessa.

Luonnonvarainen, ympärivuotinen laidunnus ilman lisäruokintaa

Luonnonvaraista laidunnusta ympäri vuoden aidatulla alueella ilman lisäruokintaa esim Latviasta tuotavilla konik-hevosilla, przewalskin hevosilla, heck/taurus naudoilla tai vastaavilla. Esimerkiksi Latviassa Riian lähellä Kemerin Dundurussa on käytetty luonnonvaraista laidunnusta osana EU LIFE hanketta, jossa aiemmin maatalouskäytössä olleen 500 ha alueen luonnon monimuotoisuutta on elvytetty ennallistamalla alueen halki kulkeva joki ja nostamalla veden pintaa kosteikkojen palauttamiseksi. Alueella laiduntaa luonnontilassa mutta aidattuna konik hevosia ja heck nautoja, jotka ovat tottuneet elämään ulkona ilman lisäruokintaa ja puolustautumaan alueella eläviä susia vastaan jo useiden sukupolvien ajan. Näitä luonnonvaraisiksi jo sopeutuneita eläimiä on mahdollista saada myös Suomeen Rewilding Europen kautta jos täällä toteutetaan vastaava hanke.

EU LIFE Kemeri https://ec.europa.eu/environment/life/project/Projects/index.cfm?fuseaction=search.dspPage&n_proj_id=1963 

Luonnonvaraista laiduntamista alueella, jossa maa on talvella lumen peitossa on tutkittu Ruotsissa, ja se on onnistunut hyvin. Eläinten vointia tarkkailtiin eikä siinä ollut ongelmia. Vaikutukset biodiversiteettiin ovat siellä tehdyssä tutkimuksessa myös olleet positiiviset.

Hankkeeseen voisi liittää pölyttäjätutkimusta. https://www.google.com/amp/s/appliedecologistsblog.com/2019/04/05/horse-grazing-restores-plant-diversity-and-pollinator-habitat-use/amp/ 

LIFE-.hankkeet eivät ole yksinomaa tutkimushankkeita, vaan fokus olisi varmaan biodiversiteetin lisäämisessä. Monipuolinen hanke, jossa alueen ennallistaminen ja luonnonvarainen laiduntaminen yhdistyvät, kuten Dundurussa, ja jossa voidaan toteuttaa tutkimushankkeita eri näkökulmista, voisi olla ideaalinen toteutustapa.

Eläintarhan lisääntymisalue osana luonnonvaraista laidunnushanketta

Korkeasaaren przewalski-tammat Helmi ja Hanna on lähetetty Mongoliaan. Orien lähettäminen voi olla vaikeaa, koska ne eivät tn. välttämättä sopeudu villien hevosten laumoihin. Korkeasaaresta voisi tiedustella Mahdollisuutta yhteistyöhön ja olisiko mahdollista saada przewalskin hevosia niittyalueiden hoitoon. Voidaankovnäiden terveyttä hoitaa asianmukaisesti eläintarhatasolla isolla luonnonvaraisella laidunnusalueella ja vaativatko eläimet talvisin lisäruokintaa on selvitettävä. Korkeasaaren käytössä olevia tiloja isompi ns lisääntymisalue tukisi myös uhanalaisen lajin suojelua. Tällaisia lisääntymisalueita on maailmalla yleisesti eläintarhoilla. 

Toinen mahdollisuus ovat Korkeasaaren visentit, joiden nykyiset tilat ovat melko pienet.  Mikäli alue on riittävän suuri ja etelä-Suomessa, eivät visentit todennäköisesti kaipaa lisäruokintaa, sillä niitä elää jo nyt luonnonvaraisina Venäjällä etelä-Suomen korkeudella (missä talvi kuitenkin on ankarampi kuin Suomessa). Visenttien tapa ottaa “hiekkakylpyjä” sopisi hyvin hyvin paahdeympäristöjen hoitoon. Visentti on edelleen uhanalainen laji, joten olisi hyvä jos Suomessa voitaisiin tukea sen suojelua. Kokemusta visenttien pidosta aitauksessa voi hakea niiltä tiloilta, jotka Suomessa kasvattavat Amerikkalaista biisonia laitumella lihantuotantotarkoituksessa. Biisonin aitaaminen ei välttämättä ole niin haastavaa kuin miltä se kuulostaa. 

Mikäli alue olisi riittävän iso, olisi hyvä saada samalle alueelle elämään rinnakkain erilaisia laiduntajia. Eri laiduntajalajit laiduntavat jonkin verran eri tavoin ja eri kasveja, eivätkä siten kilpaile keskenään. Ne saattavat jopa hyötyä toistensa läsnäolosta. Esimerkiksi hevonen syö ruohoa lähempää maanpintaa, kuin visentti. Visentti taas syö varpuja ja pensaita.

Joutomaiden ennallistaminen luontoalueiksi

Maatalouskäytöstä poistuneiden alueiden hoidossa metsittämisen lisäksi olisi mahdollista myös ennallistaa niittyalueita. Joutomaiden metsitykseen esitetään nyt usean tuhannen euron tukea per hehtaari. On arvioitu, että Suomessa metsitykseen soveltuvia joutoalueita olisi noin 120 000 hehtaaria. Olisi hyvä, jos osa näistä joutomaista voitaisiin palauttaa luonnontilaisiksi niittyalueiksi ja että vastaavasti voitaisiin tukea näitä hankkeita. Tämä olisi tärkeää jotta voidaan palauttaa Suomessa aiemmin yleisiä biotyyppejä, joiden lajistot ovat nyt uhanalaisia. Villiinnytyksen periatteita soveltaen on myös muualla Euroopassa palautettu tuotantokäytössä olleita maa-alueita monimuotoisiksi luonnonympäristöiksi. Jopa teollisuusalueita on keski-Euroopassa muutettu niityiksi ja kosteikoiksi. Luonnonvaraisen laiduntamisen yhdistäminen kosteikkojen hoitoon estää alueen umpeenkasvun ja tarjoaa esimerkiksi linnustolle monimuotoisempia elinympäristöjä.

Tuulipuistot ja muu maan hybridikäyttö

Yksi vaihtoehto alueelle voisivat olla rannikkoseudun tuulivoimapuistot. Niiden alle ei ole mahdollista rakentaa mitään. Eläimet kuitenkin tottuisivat meluun. Niittykasveja ja niillä viihtyviä hyönteisiä eivät tuulivoimalat haittaa. Tällä tavoin olisi mahdollista lisätä uhanalaisten niittyluonnon lajien elintilaa ja lisätä biodiversiteettiä. Myös muita vastaavia alueiden hybridikäyttö mahdollisuuksia olisi syytä tutkia.

Kosteikkojen ja rantaniittyjen hoito ja ylläpito

Umpeenkasvun estäminen luonnonvaraisen laidunnuksen avulla. Osa nykyisistä kosteikko ja rantaniittyalueista voisi hyötyä villiinnytyksen periaatteiden mukaisesta luonnonvaraisesta laiduntamisesta. Näiden alueiden hoitoon on ollut ajoittain vaikeaa löytää perinnebiotoopin hoitoon sopivaa karjaa. Luonnonvarainen, ympärivuotinen laiduntaminen voisi olla yksi vaihtoehto ainakin osalla alueista. Silloin eläimiä ei vietäisi talveksi pois alueelta, eivätkä ne kaipaisi jatkuvaan ihmisen hoitoa. Tämä olisi luonnonmukaisempaa ja säästäisi myös kustannuksia.

Alueen hyödyntäminen matkailussa

Jatkuvuuden ja rahoituksen kannalta on hyvä hyödyntään myös villiinnytykseen liittyvää matkailupotentiaalia. Esimerkiksi Hollannissa Kraansvlakin villiinnytysalue on ollut alueen asukkaiden ja matkailijoiden suosiossa. Villiä luonnontilaista niittyluontoa ei Suomessa juuri ole. Jos sellainen luotaisiin, ja alueella laiduntaisi karismaattisia suuria eurooppalaisia laiduntajia, olisi se varmasti myös matkailijoita kiinnostava kohde.