Pohjois-Amerikassa on meneillään vaikuttava suojeluhanke. Tavoitteena on rakentaa viherkäytävä, joka yhdistää amerikkalaisen Yellowstonen kansallispuiston Yukonin Osavaltion luontoalueisiin Kanadassa. Puistojen välillä on valtava etäisyys. Miksi tällainen viherkäytävä halutaan tehdä? Yksi syy on se, että suuret eläimet saisivat riittävän kokoisen lisääntymisalueen ja sisäsiittoisuudelta vältyttäisiin. Tällä halutaan myös mahdollistaa eläinten luonnollinen vaellus etelästä pohjoiseen vuodenaikojen vaihtelun mukaan, kuten eläimet ovat tehneet jo muinaisista ajoista lähtien. Ilmastonmuutos myös lisää tarvetta hankkeelle. Kun ilmaston lämmetessä ilmastovyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista, on tärkeää, että eri lajeilla on mahdollisuus siirtyä vyöhykkeiden mukana. Pahasti sirpaloituneet luontoalueet eivät tähän anna riittävästi vaihtoehtoja, joten monia lajeja uhkaa sukupuutto.
Yellowstone-to-Yukon eli Y2Y hankkeen tavoitteena ei ole täydellisesti suojella koko laajaa aluetta kansallispuistojen välillä, eikä tämä olisi mahdollistakaan. Sen sijaan hanke pyrkii yhdistämään alueen ekologisesti toimivaksi kokonaisuudeksi yhteistyössä maanomistajien ja paikallisten ihmisten kanssa. Hankeessa onkin mukana satoja kumppaneita. Y2Y pyrkii rakentamaan riittävät yhteydet alueiden välille, jotta eläimet voivat liikkua vapaasti. Moottoritiet ja muut esteet pirstovat luontoalueet sirpaleisiin, jolloin sisäsiittoisuus uhkaa erityisesti suuria reviireitä kaipaavia petoeläimiä. Tutkijat ovat havainneet, että esimerkiksi yksittäinen susi saattaa liikkua alueella, joka on kymmenen kertaa suurempi kuin koko Yellowstonen kansallispuisto. Myös puumat ja ilvekset voivat vaeltaa jopa 1600 km matkoja. Villieläimet siis kaipaavat paljon nykyisiä luonnonpuistoja suurempia alueita. Y2Y taustalla onkin ajatus, että luontoa olisi suojeltava koko mantereen tasolla, ei vain hajanaisina läikkinä ympäri mannerta.
Y2Y on ollut valtava menestys. Vuoden 1993 jälkeen Yellowstonen ja Yukonin väliltä on suojeltu laajoja alueita ja eläinten vapaata kulkua helpottavia hankkeita on toteutettu useita. Aiemmin erilliset luontoalueet on onnistuneesti yhdistetty toisiinsa. Vaikka Y2Y hanke onkin hyvin kunnianhimoinen, ei se silti ole ainoa laatuaan. Itse asiassa vastaavia hankkeita viritellään lähes kaikilla mantereilla. Afrikassa on raja-aitoja avattu ja tehty eläimille suuria alikulkutunneleita moottoriteiden ali, jotta norsut pääsisivät kulkemaan perinteisiä vaellusreittejään sade- ja kuivien kausien vaihteluiden mukaan. Kiihtyvä ilmaston lämpeneminen lisää hankkeiden toteuttamisen kiireellisyyttä. Euroopastakin löytyy oma viherkäytävä hankkeensa – the European Green Belt. Hanke ei ole ihan uusi; sillä on ikää jo vuosikymmenen verran.
Idea European Green Belt hankkeen takana on loistava: linja seurailee entistä rautaesiripun linjaa, joka aikanaan jakoi Eurooppaa kahtia niin tehokkaasti, että raja-alueella on jäänyt paljon vähän hyödynnettyjä alueita. Siinä missä aikaisemmin kulki toisen maailmansodan jäljiltä raaka arpi läpi koko Euroopan erottaen kansat ja pahimmillaan jopa perheenjäsenet toisistaan, voisi tulevaisuudessa kulkea halki koko maanosan vihreä elonkirjon vyö yhdistäen Euroopan arvokkaimmat luontoalueet toisiinsa. Hanke ei kuitenkaan ole yhtä tunnettu kuin amerikkalainen esikuvansa. Paljon enemmän voidaan vielä tehdä, jotta Eurooppalaisesta vihreästä vyöhykkeestä tulisi totta.
Suomella on merkittävä asema tämän hankkeen onnistumisessa. Vihreä vyöhyke kulkee pitkin Suomen itärajaa aina Suomenlahdelta jäämerelle asti. Venäjä on ottanut merkittäviä askeleita vihreän vyöhykkeen vahvistamiseksi. Viime vuonna Venäjä suojeli vihreän vyöhykkeen alueelta yli kymmenen miljoonaa hehtaaria maata paikassa. Venäjän puolella suojellut alueet yltävät Suomenlahdelta Jäämerelle. Suomi tulee vastaavasti suojella ja yhdistää alueita itärajalla vyöhykettä täydentävästi. Edelleen EU jäsenmaana Suomen tulee ajaa vyöhykkeen vahvistamista myös muualla Euroopassa. Erityisesti viimeaikaiset hälyttävät uutiset hyönteisten ja lintujen määrän romahtamisesta Keski-Euroopassa puoltavan vihreän vyöhykkeen merkitystä. Luonto ei selviä sirpaleina peltojen ja moottoriteiden keskellä, ilmastonmuutoksen siirtäessä kasvillisuusvyöhykkeitä kohti pohjoista. Eikä eurooppalainen maatalous selviä ilman pölyttäviä hyönteisiä – siis vahvaa ja ehjää villiä luontoa. European Green Belt on mahdollisuus palauttaa Euroopan luonto takaisin kadonneeseen loistoonsa. Visentti ja villihevoslaumat voisivat voisivat jälleen vaeltaa halki Euroopan vuodenaikojen mukana, kuten ne aikoinaan tekivät joka puolella mannerta.
Euroopan vihreä vyöhyke -hanke:
Muita vihreävyöhyke hankkeita:
https://wilderness-society.org/wilderness-projects/pegnet/
Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta Rewilding Finland yhdistyksen kantoja.
Villin luonnon puolesta 