Raportti: Villiinnytetyt vesipuhvelit ja hevoset ylläpitävät lintuparatiisia Tonavan suistoalueella

Tonavan suistoalue Romanian ja Ukrainan raja-alueella on Euroopan suurin jäljellä oleva luonnollinen kosteikko ja ainutlaatuinen ekosysteemi. Alue on lintuharrastajien keskuudessa tunnettu ja arvostettu myös Suomessa. Suistoalue käsittää laajan kokonaisuuden, joka muodostuu joista, järvistä, ruovikoista, soista, tulvaniityistä, dyyneistä, hiekkarannoista ja -särkistä, laguuneista, suolasoista ja metsistä. Tonavan suisto on koti myös suurelle joukolle paikallisia yhteisöjä. Tonavan suistoalueen vesistöalueela elääkin peräti yli miljoona ihmistä. Suisto on aina ollut historiallisen kansakuntien risteämisalue, ja alueella elävät eri kansallisuuksia edustavat yhteisöt ovat säilyttäneet omat tapansa ja perinteensä.

Tonavan suisto
Tonavan suisto Mustanmeren rannalla

Ihmisellä on ollut intensiivinen vaikutus alueen luontoon jo pitkään. Neuvostoliiton aikana suiston saaria pyrittiin muuttamaan viljelymaaksi patoamalla. Toisaalta osia suistosta myös suojeltiin jo neuvostoaikana. Suiston saarien muuttaminen viljelymaaksi ei kuitenkaan onnistunut mm. maan suolaantumisen vuoksi. Luonnoltaan jo tuhoutuneita saaria on nyt onnistuneesti villiinnytetty takaisin luonnontilaan. Villiinnytyshankkeet on toteutettu yhdessä paikallisten yhteisöjen kanssa. Näitä ovat olleet paikallisen kosteikon kunnostaminen, vesipuhvelien palauttaminen takaisin luonnolliseen laiduntamiseen ja luonnonpuiston perustaminen tulojen tuottamiseksi yhteisölle.

Elvytetyt ja itsesäätelevät luonnolliset prosessit, erityisesti tulvat ja luonnollinen laiduntaminen, hallitsevat villiinnytetyn alueen maiseman muodostumista. Ne vievät eteenpäin muita luonnollisia prosesseja, kuten villieläinten paluuta, lisääntynyttä biologista monimuotoisuutta sekä myös luontoon perustuvan talouden kehitystä.

Onnistunut villiinnytysprojekti sekä koko Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisen hieno luontokohde oli houkutellut minua jo jonkin aikaa. Kesällä 2019 tuli sitten aika matkustaa tutustumaan alueeseen. Tein koko matkan alueelle maatapitkin, tallinnasta bussilla Ukrainan Lviviin ja siitä edelleen junalla Odessaan. Onnekkaasti käynti osui ajankohtaan, jolloin alueelle oli menossa ryhmä tutustumaan Mykhailo Nesterenkon (Rewilding Ukraina team leader) johdolla ja pääsin liittymään mukaan ryhmään Odessasta. Alla raporttia retkestäni alueelle.

 

25.7.2019

Ryhmämme majoittui suistoon Vylkoven kylään joen rantaan. Kylä oli aiemmin ollut lähellä merta, mutta sijaitsee nyt keskellä suistoa. Tämä johtuu siitä, että Tonavan suisto on muodostunut vasta 1800-luvun jälkeen. Sitä ennen suistoa ei juuri ollut. Sen jälkeen Romaniaan on rakennettu iso pato, johon iso osa humuksesta kerrostuu. Silti Tonavan suisto jatkaa kasvuaan. Uskoisin tämän joen humusmäärän kasvun johtuvan ihmisen tekemästä intensiivisestä maaperän muokkauksesta Tonavan valuma-alueela.

Kylästä lähdimme jokiveneellä tutustumaan Rewilding Ukrainan ennallistamaan kosteikko alueeseen. Alue käsittää suurikokoisen Ermakov saaren keskellä Tonavaa. Saari oli neuvostoaikana padottu ja kuivatettu, mutta alkoi suolaantua. Rewilding Europe / Ukrainan WWF projektissa patoja on purettu, ja alue on saatu palautettua takaisin kosteikoksi. Nyt aiemmin kuivan saaren keskellä kosteikossa asuu suuri joukko lintuja. Kävelemme pitkin saaren rantoja ja näemme mm. suuren joukon hanhia ja pelikaaneja, sekä kotkan.

Tutustumme saareen jalkapatikassa
Saaren keskellä olevassa kosteikossa viihtyvät monet linnut
Vesikastanja on yksi alueen suojelluista lajeista

Rewilding Ukraina on tuonut tämän vuoden aikana saarelle konik-hevosia ja vesipuhveleita, joita ollaan villiinnyttämässä alueelle. Niiden on tarkoitus estää saarta kasvamasta umpeen. Laiduntajat luovat saarella monipuolisemman elinympäristön linnuille ja hyönteisille. Vesipuhvelit ovat Karpaattien vuorilta, eurooppalaista kantaa (jonka persialaiset ovat tuoneet Aasiasta joskus muinoin). Vesipuhvelit kestävät kylmää hyvin. Villiinnytysprojektissa pienenä yllätyksenä tuli esiin, että vesipuhvelit eivät pidä liian lämpimästä vedestä, vaan loikolevat mieluummin Tonavassa kuin saaren sisäosan matalissa kosteikoissa, joissa vesi on niiden makuun turhan lämmintä.

Villiinnytettäviä vesipuhveleita
Vesipuhveleita Tonavassa. Vesipuhveleita on alunperin ollut Euroopassa oma kantansa, joka on metsästetty sukupuuttoon. Villiinnytettävät vesipuhvelit ovat aasialaista alkuperää.

Mykhailo kertoo, että konik hevosten tuominen Latviasta oli pitkä ja epäselvä prosessi. Siihen kuului monta karanteenia ja paljon byrokratiaa. Mutta nyt hevoset vihdoin elävät saarella.

Konik hevoset on tuotu Latviasta, ja ovat kasvaneet siellä luonnonvaraisina. Ne eivät ole siis missään vaiheessa olleet kotieläimiä, vaikka ovatkin tottuneet ihmisen läsnäoloon.

Saarella on myös karjaa. Romanian puolella suiston alueelle on villiinnytetty takaisin jalostettua tauruskarjaa. Tauruskarja muistuttaa sukupuuttoon kuollutta eurooppalaista alkuhärkää.  Projektin aikana on huomattu, että tauruskarja ei kuitenkaan kovin hyvin kestä suistoalueen itikoita ja kuumaa ja kosteaa ilmaa. Ukrainan puolella villiinnytykseen on käytetty alkukantaista Gray cattle karjaa, joka kestää suiston olosuhteita ja on sopeutunut saarelle erittäin hyvin.

Mykhailo kertoo, että aiemmin Tonava jäätyi lähes joka talvi. Myös Mustanmeren rannat jäätyivät niin paksusti, että jäätä pitkin kuljettiin Ukrainasta Romaniaan. Edelleen nykyään talvella on kylmä, vaikka Tonava jäätyykin harvemmin. Aiemmin saarella oli laidunnettu tavallista kesykarjaa ja rotuhevosia. Mutta se loppui, kun yksi talvi Tonava jäätyi, eikä eläimiä päästy ruokkimaan ja eläimet kuolivat. Silloin tarjoutui tilaisuus saaren kosteikon ennallistamisprojektille.

Yhdellä toisella suiston saarella on ollut villiintynyttä karjaa jo neuvostoajalta, 60-luvulta asti. Silloin alue muutettiin suojelualueeksi, ja paikallisten piti noutaa karjansa pois saarelta. Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan saatu kiinni. Ensimmäisenä talvena saarelle jääneestä karjasta 60% kuoli kylmään. Mutta henkiin jääneet ovat nyt sopeutuneet olosuhteisiin. Ne kasvattavat pitkän karvan talvella. Laiduntajat pitävät myös sillä saarella ympäristön monipuolisena, eikä eläimiä yritetä poistaa. Lauman pääluku pidetään kuitenkin metsästyksellä korkeintaan sadassa, jottei kasvava eläinmäärä johtaisi ylilaidunnukseen.

 

26.7.2019

Seuraavana päivänä menemme jokiveneen sijaan autolla ylös jokivartta. Matkan varrella on yllättävän kuivaa metsää. Maisema muistuttaa suorastaan Afrikan savannia. Ajamme läpi myös kostemmasta alueesta, jonka metsä on kuin läpi tunkematon viidakko liaaneineen, kuten Mykhailo huomauttaa. Siirrymme saarelle pikkuveneellä.

Mykhailo ja yksi ryhmän naisista
Vesipuhvelit hoitamassa tärkeää tehtäväänsä, eli laiduntamassa ruovikkoa, jottei kosteikko kasvaisi kokonaan umpeen.

Saiga-antilooppejakin on lähialueella Mykhailon mukaan yritetty villiinnyttää. Valitettavasti sudet söivät kaikki neljä kappaletta, vaikka tarjolla olisi ollut runsaasti lampaita ja vuohia. Olisikohan syynä se syynä on se, että sudet preferoivat villiä saalista kotieläinten sijaan? Sudet käyvät kotieläinten kimppuun vain siksi, että villit saaliseläimet on hävitetty, sanoo Mykhailo.

Ukrainassa on tuhansia susia, ja myös kultasakaaleja. Tonavan suiston alueellakin liikkuu kultasakaaleja. Mykhailo kuitenkin kertoo, että sekä susia että kultasakaaleja on lähes mahdotonta päästä näkemään, koska ne ovat niin ihmisarkoja. Ne kyllä elävät asutuksen keskellä, mutta pysyvät visusti katseilta piilossa. Ainoastaan tassun jäljet talvisin lumessa paljastavat niiden liikkuvan arolla ja suiston alueella.

Mykhailolla on kunnianhimoisia jatkosuunnitelmia projektille. Jokisuiston ulkopuoliset maat ovat melko kuivaa aluetta ja tarkoitus on elvyttää alueen aroluontoa. Mykhialon aikoo saada syksyllä olisi tarkoitus pari villiaasia ja saksanhirveä (red deer) aluelle. Saksan hirvet tosin juoksevat minne lystäävät, Mykhailo toteaa, joten ne ovat hiukan hankalia eläimiä. Aasit sen sijaan ovat reviirieläimiä ja pysyvät samalla alueella. Aaseja ei siis ole tarkoitus tuoda saarelle, sillä siellä on liian kosteaa, vaan toiselle lähistön alueelle, missä on kuivaa aroa.

Iltapäivällä sanon hyvästit Mikhailolle ja ryhmälle. Lähden vielä omin päin turistiajelulle suistoon, kun taas ryhmä palaa Odessaan. Suistoajelu on parin tunnin pikavene kierros silmän kantamattomiin jatkuvan kaislikon poikki meren rantaan ja takaisin. Ajelulla saan yleiskäsityksen suistoalueen laajuudesta. Merelle ajaa hyvän aikaa, vaikka vene onkin nopea. Luonnon tarkkailuun ei turistiajelu oikein sovi, mutta saan sentään muutaman kuvan merimetsoista. Alueella olisi varmasti paljonkin nähtävää, mutta joitain osia on suojeltu tiukasti niin ettei niillä pääse käymään, ja kävijöille avoimilla alueillakin liikkuminen saataa olla haastavaa? Varmaankin paras tapa tutustua suistoalueeseen olisi meloen kajakilla, uskoisin. Se jää nyt kuitenkin tällä kertaa minulta väliin. Ehkä palaan vielä, kun alueella on myös villiaaseilla viilliinnytettyä aroluontoa?

Suistomaisemaa
Tonavan suisto kasvaa
Merimetsoja suistossa
Suiston lintuja

Lisää tietoa Tonavan suiston villiinnytysalueesta:

https://rewildingeurope.com/areas/danube-delta/

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s