Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö pyysivät lausuntoja luonnoksesta Suomen kansalliseksi ennallistamissuunnitelmaksi loppukesästä 2026. Yhdistys jätti 28.8. seuraavan lausunnon koskien suunnitelmaa.

Lausunto

Kansallinen ennallistamissuunnitelma on vastine Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen luonnon ennallistamisesta. Tässä on kuitenkin käännösvirhe. Nature restoration ei sisällöltään ole sama asia kuin suomalainen käännös “ennallistaminen”. Ennallistaminen viittaa luontoalueen tilan palauttamista johonkin aiempaan tunnistettuun tilaan. EU asetuksen “nature restoration” taas tarkoittaa luonnon tilan parantamista.

Esitän, että sana “ennallistaminen” korvataan oikeammalla termillä “luonnon tilan parantaminen”.

Asetus ei lyö myöskään lukkoon jotain tiettyä vertailuajankohtaa. Suomen kansallisessa ennallistamisuunnitelmassa vertailuajankohdaksi on nostettu vuosi 1995. Tämä ei vastaa EU asetusta. Monet ekosysteemit ovat merkittävästi heikentyneet jo ennen tuota vuotta. Tiedämme esimerkiksi,että Suomessa oli 1,6 miljoonaa hehtaaria erilaisia laitumia ja niittyjä vielä 1880-luvun lopussa. Laiduneläimet liikkuivat tuolloin paimenten ohjauksessa laajoilla alueilla, eivätkä yleensä eläneet aidatuilla pienillä alueilla kuten nykyisin. Nuo niittyekosysteemit taas perityvät holoseenin alkupuolelta, jolloin Euraasiassa vaelsi suuria määriä villejä laiduntajia, kuten visenttejä, villihevosia ja alkuhärkiä, jotka olivat niittyjen tärkeitä avainlajeja.

Esitän, että vertailuajankohta 1995 poistetaan suunnitelmasta, eikä mitään tiettyä ajankohtaa aseteta, vaan tavoitteeksi asetetaan luonnonympäristöjen tilan parantaminen nykyisestä, kuten asetuksessa sanotaan.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma tunnistaa niityt yhtenä luonnotilan parantamisen kohteena. Suunnitelmassa esitetään kotieläinten laidunalan kaksinkertaistamista nykytilanteeseen verrattuna sekä erilaisia kannusteita ja ohjauskeinoja laidunnuksen lisäämiseksi. Suhteessa edellä mainittuun 1,6 miljoonaan hehtaariin heikentyneitä niitty ja laidunekosysteemejä on Kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa asetettu tavoite liian pieni. Niittyjen, ketojen, hakamaiden ja metsälaitumien muodostama avoimien ja puoliavoimien elinympäristöjen verkosto oli aiemmin merkittävä osa suomalaista luontoa. Perinnebiotoopit ovat myös luonnon monimuotoisuuden kannalta poikkeuksellisen merkittäviä. Punaisen kirjan mukaan yli neljännes Suomen uhanalaisista lajeista elää erilaisilla niityillä, kedoilla, hakamailla ja metsälaitumilla.

Niittyluonnon suhteen Kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa on myös merkittävä puute: niittyluonnon ennallistamista tarkastellaan käytännössä kokonaan ihmisen järjestämän kotieläinten laidunnuksen näkökulmasta, rajatuilla laidunalueilla. Niittyluonto käsitetään maataloustuotannon oheistuotteeksi, vaikka tämä ei ole niittyluonnon historiallinen alkuperä. Ennallistamissuunnitelmassa tulee tunnistaa niittyluonnon todellinen alkuperä luonnonvaraisten laiduntajien ylläpitämänä ekosysteeminä.

Edelleen Kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa ei nyt ole lainkaan huomioitu kokonaan luonnonvaraisten tai luonnonvaraisesti ympärivuotisesti laiduntavien suurten laiduntajien mahdollisuutta niittyjen ja muiden avoimien laidunekosysteemien ylläpidossa ja luonnon tilan parantamisessa, vaikka tämän tyyppinen niittyluonnon ylläpito ja luonnon tilan parantaminen on muualla Euroopassa jo yleistä. Tämä näkökulma tulisi lisätä Kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan.

Kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa esitetään niittyluonnon tilan parantamista suomessa osana maataloustuotantoa. Tämä ei kuitenkaan ole kaikkein kustannustehokkain tapa hoitaa niittyluontoa, vaikka suunnitelmassa edellytetään myös juuri kustannustehokkuutta. Perinnebiotooppien hoidossa tarvitaan nykyisin jatkuvasti ihmisen järjestämää laidunnusta tai niittoa, mikä aiheuttaa kustannuksia ja vaatii erityisosaamista omaavaa työvoimaa. Ruotsissa on jo tehty tutkimusta luonnonvaraisesta ympärivuotisesta laidunnuksesta gotlanninponeilla Tukholman pohjoispuolella, ja tulokset ovat olleet hyviä. Luultavasti ympärivuotinen luonnonvarainen laidunnus gotlanninponeilla onnistuu siis ainakin Etelä-Suomessa vastaavasti kuin Ruotsissa.

Ennallistamissuunnitelmaan tarvitaan selvitys luonnonvaraisten laiduntajien mahdollisuuksista suomalaisen niittyluonnon tilan parantamiseksi. Muualta Euroopasta kertyneistä kokemuksista jo tiedetään, että luonnonvaraiseen elämään sopeutuneet visentit, hevoset (konik) ja naudat (tauros, heck) pystyvät myös avoimella alueella puolustamaan laumaansa mm. susia vastaan. Tämäkin helpottaisi laidunten hoitoa Suomessa.

Esitän, että kansallista ennallistamissuunnitelmaa täydennetään siten, että siinä selvitetään luonnonvaraisten ja luonnonmukaisesti elävien suurten laiduntajien käyttömahdollisuudet niittyjen, ketojen, hakamaiden ja metsälaitumien kustannustehokkaassa ennallistamisessa ja ylläpidossa.

Selvityksessä tulisi tarkastella ainakin:

1. Millaisilla alueilla luonnonmukainen laidunnus voisi olla ekologisesti tarkoituksenmukainen ennallistamisen menetelmä.

2. Millaisia laiduntajia voitaisiin Suomessa käyttää, mukaan lukien mahdollisuudet kokeilla esimerkiksi visenttien (tai amerikkalaisen biisonin) ja luonnonmukaisesti laiduntavien hevosten (esim. Przewalsikin hevonen, tai konik-hevosrotu) kaltaisia suuria laiduntajia.

3. Voisiko luonnonmukainen laidunnus vähentää jatkuvan aktiivisen luonnonhoidon tarvetta ja siten parantaa ennallistamisen kustannustehokkuutta.

4. Millaisia muutoksia lainsäädäntöön, maanomistukseen, eläinten pitoon, aitaamiseen ja rahoitusjärjestelmiin tarvittaisiin, jotta laajamittaiset luonnonmukaisen laidunnuksen kokeilut olisivat mahdollisia.

5. Mitä postiivisia vaikutuksia elinkeinotoimintaan luonnonvaraisella laidunnuksella voisi olla Suomessa ja mitä uusia rahoitusmahdollisuuksia tämä lähestymistapa voisi tarjota. Muualla Euroopassa visenttien ja luonnonvaraisesti laiduntavien hevosten ja nautojen ylläpitämät luontoalueet ovat suosittuja turistikohteita, ja ne luovat tulovirtaa paikallisille yrittäjille.

Suomen ennallistamistyössä on nyt mahdollisuus ajatella niittyluonnon palauttamista nykyistä laajemmin. Historiallisesti suomalainen maisema ei syntynyt yksinomaan ihmisen suunnittelemasta luonnonhoidosta, vaan siihen vaikutti suuri määrä laiduntavia eläimiä. Ennallistamisen tavoitteena tulisi olla paitsi yksittäisten niittyjen hoitaminen ihmistoimin myös niittyjä ylläpitävien ekologisten prosessien palauttaminen mahdollisimman pitkälle. Luonnonvaraisten ympärivuotisten laiduntajien mahdollisuus tulee siksi ottaa mukaan Suomen ennallistamisen keinovalikoimaan jo kansallisen ennallistamissuunnitelman tässä vaiheessa.