24.6.2024 Suomen Luonnon Villiinnytysyhdistyksen jäsenet tekivät inspiroivan vierailun Tampereelle, tutustuen Villi vyöhyke -yhdistyksen kaupunkiniittyprojekteihin. Villi vyöhyke ry ( villivyohyke.fi) on vuonna 2013 perustettu luonnonsuojeluyhdistys, joka keskittyy luomaan, kokeilemaan ja kehittämään uudenlaisia luonnonsuojelukäytäntöjä kaupunkiympäristöissä. Yhdistyksen jäsenet ovat aloittaneet yli 15 vuotta  sitten sissiviljelyllä Tampereen kaupungin alueella, siis kylvämällä luvattomasti luonnonkasvien siemeniä julkisessa omistuksessa oleville alueille. Toiminta on sittemmin laajentunut, ja nykyisin yhdistys toteuttaa hankkeita Tampereen kaupungille ja muille organisaatioille. Päivän aikana vierailemme usealla yhdistyksen hoitamalla alueella sekä yhdistyksen kasvihuoneella. Oppaanamme toimi yksi yhdistyksen perustajajäsenistä, Jere Nieminen.

Nekala

Vierailumme alkoi Nekalan paahdeympäristöstä. Vaikka Nekala on teollisuusaluetta, on parkkipaikkoja teollisuushallien välissä sijaitseva paahdeympäristö suojeltu. Alueella kolme eri maanhaltijaa, joiden kanssa tehdään yhteistyötä.  Alue koostuu melko pienistä paloista teollisuusrakennusten, koulun ja asfaltin väliin jäävää maaperää. Nekalassa pitkän aikavälin tavoitteena on pyrkiä laajentamaan  aluetta ja luoda perusta lineaariselle paahdeverkostolle alueen halki. Täällä on yhdistys on istuttanut harvinaisia kasveja, kuten ketomarunaa ja keltamaitetta, joille kaupunkiympäristön hiekkainen maaperä sopii. Aluelta löytyy erilaisia niittykasveja, kuten mm. ketomaruna, keltamaite, tunturikurjenherne, ja idänkeulankärki. Yhdistys tekee myös koekylvöjä, ja katsoo, mikä toimii ja mikä ei. Yhdistys on muun muassa onnistuneesti istuttanut alueelle erittäin uhanalaita rohtokoirankieltä. Yhdistyksen palkkaamat työntekijät myös kitkevät alueelta ei-toivottuja kasveja, kuten pujoa ja harmiota. Osa alueesta ollut aiemmin nurmikkoa. Viereisten tonttien nurmikon leviäminen estetään levittämällä kaistale soraa nurmikon ja paahdeympäristön väliin. Kokemuksen kautta yhdistyksen työntekijät ovat oppineet, että alueiden kulmat pitää aidata, etteivät ihmiset ja koirat tallo aluetta. 

Alueella asustaa harvinainen mäkihiilikoi, jonka elinympäristöä hankkeella pyritään kasvattamaan. Mäkihiilikoi viihtyy metsäapilakasvustoissa, jota kasvaa alueen hiekkaisessa maaperässä. Oli kiinnostavaa nähdä, miten pienellä ja merkityksettömän oloisella, kuivahtaneella alueella parkkipaikan ja kadun välissä saattaa kadun miehen katseelta piileskellä harvinainen hyönteislaji. Oppaamme Jere näytti meille, miten hyöteiset piilottelevat apilan rullalle käärittyjen lehtien sisällä.

Alueella tehdään jatkuvaa yhteistyötä kaupungin huoltoväen kanssa, mikä tuo esiin yhteistyön merkitystä luonnonsuojelussa. Yhdistys antaa konkreettista koulutusta kaupungin työntekijöille suojelluilla alueilla.

Viinikka

Viinikan vedenpuhdistamon maisemointiprojekti oli toinen käyntikohteemme. Viinikan alue sijaitsee vedenpuhdistamoa ympäröivän aidatun alueen sisäpuolella. Yhdistys on luonut niittyluontoa viemäriputkia peittävään maan päälle. Alueen niittyjä joudutaan kuitenkin piakkoin siirtämään, sillä puhdistamo muuttaa uuteen paikkaan, ja yhdistys kerää nyt siemeniä siirtoa varten. Tarkoitus on siirtää myös maaperää uuteen sijaintiin. “Kedot eivät saa olla muun kaupukikehittämisen esteenä” Jere toteaa, “On huolehdittava yhteistyöstä. Muuten menee liian vaikeaksi.” 

Viinikassa opimme, miten voidaan luoda vyöhykkeitä eri kasvilajeille ja seurata niiden kehitystä. Alueella kasvaa muun muassa metsänätkelmää, peurankelloja ja uhanalaisia  hirvenkelloja. Ketomaruna ja keltamaite saavat täällä paalujuuret läpi hiekkakerroksesta, joten ne kasvavat alueella paikoin todella vahvoina. “Siementen kerääminen yleiseltä alueelta on jokaisen oikeus” Jere toteaa. Uhanalaisten lajien siemeniä saa kerätä luonnosta. Yhdistys kerää kaikki siemenet luonnosta, mitään ei osteta. Rauhoitettujen lajien siementen keräämiseen tarvitaan kuitenkin ELY-keskuksen lupa. Yhdistyksellä onkin jo useita tällaisia lupia. 

Yhdistys on tuonut alueelle myös puupölkkyjä, sillä lahopuu kuuluu paahdealueisiin. Niitä tarvitaan hyönteisiä varten. Käävät eivät kasva kuivassa, joten niitä ei täällä ole. Alueelle on istutettu idänkeulankärkeä. Se on äärimmäisen uhanalaisen pikkusinisiiven suosima kasvi. Kasvien ja hyönteisten suojelu liittyvät vahvasti yhteen. Uhanalainen tulikukkakoi, joka elää ainoastaan ukontulikukalla, on löytynyt Viinikan paahdealueelta aiemmin. Alueella edelleen kasvava ukontulikukka on pioneerikasvi, joten se väistyy alueen kehittyessä. Kasveja on helpompi siirtää alueelta toiselle, mutta hyönteisten siirtäminen on vaativaa. “Aiomme kokeilla uusia menetelmiä ensi vuonna” Jere sanoo.

Viinikasta löytyi myös jonkun muun tahon toteuttama ympäristöhanke, jossa oli isolla rahalla toteutettu keinokasteltu viherseinä, joka sitten ei ollutkaan toiminut toivotusti. Kuolleet kasvit roikkuivat surullisen näköisinä seinämällä. Jere korosti, että tämän tyyppisissä projekteissa onnistuminen yleensä edellyttää useita kokeiluja, joista sitten virheiden kautta opitaan ja löydetään käytännössä toimivat menetelmät. Jos lähdetään isolla rahalla toteuttamaan isoa projektia ilman, että on käyty riittävä määrä kokeiluja läpi, on iso riski, että koko projekti epäonnistuu. Yhdistys on muun muassa huomannut, että mikäli laittaa soraa tai hiekkaa nurmikon päälle paahdeympäristöä rakennettaessa, niin sitä on syytä laittaa vähintään 30 cm. Muuten heinikko puskee esiin hiekan läpi.

Hiedanranta

Tampereen keskustan toisella puolella Hiedanrannassa, jonka projektin Villi vyöhyke aloitti vuonna 2021, on tavoitteena luoda isompi paahdepuistokokonaisuus. Tämä melko suuri alue vaatii täysipäiväistä hoitoa. Alueella näemme muun muassa uhanalaisen isotakiaisen, nuokkukohokin, kelta-apilan, pölkkyruohon ja ratakrassin. Alueen eri osat ovat kehityksen eri vaiheissa. Yhteen kohtaan aluetta joku urakoitsija ajanut työkoneella urat. “Näitä tulee välillä” Jere toteaa.

Alueella yhdistys on kokeillut erilaisia menetelmiä kasvien istutuksessa alueella. Jere kertoo, että kesti kolme vuotta löytää oikea tapa saada imeläkurjenherneen siemenet itämään. Yhdistyksen aktiivit keksivät, että siementen itämistä voi parantaa käsittelemällä ne kynsiviilakoneella. Luonnossa siemenet saattavat kulkea jonkin eläimen ruuansulatuksen läpi, ennen kuin ne ovat valmiita itämään. Nyt kuitenkin äärimmäisen uhanalainen imeläkurjenherne kasvaa täällä Hiedanrannassa, täysin uudella alueella (mutta hyvin lähellä sen luonnonvaraista esiintymää), yhdistyksen istuttamana. 

Yhdistyksellä on myös ideoita alueen laajentamisesta läheisille kallioille. Diapaasikiveä olevat kalliot saattaisivat mahdollistaa emäksisen kalliokedon kehittymisen. Tampereella ei ole kalkkimaata. “Olisi hienoa päästä tekemään hanketta vaikka Lohjalle” sanoo Jere. Lohjan kalkkimailla kasvaisi erilainen niittylajisto kuin täällä.

Kolmenkulman maanvastaanottopaikka 

Kolmenkulman maansiirtoalue on laaja alue, jossa käsitellään maa-aineksia ja jonne myös varastoidaan suuria määriä maa-aineksia. Alue on kokoluokkaa valtava. Täällä Villi vyöhyke on tehnyt meluvallien maisemointia. Suuren ja pitkän meluvallin rinteillä kukkiin kaunis keto. Koska alue on jo kokoluokaltaan todella iso, eikä sitä enää ole mahdollista hoitaa kitkemällä. Lajit on alueelle on valittu siten, ettei kitkemistä tarvita. Tien toisella puolella on brutaali näköala teollisuuskäyttöön puhdistettua maaperää ja kalliota. Kontrasti on melkoinen.

Villi vyöhykkeellä on jo sopimus alueen laajentamiseksi paljon nykyistä suuremmaksi, laajojen jätemaavallien päälle. Silloin yhdistyksen hoitama alue kasvaa vielä valtavasti nykyistä suuremmaksi. Ajatus vaikuttaa sekä inspiroivan, että hiukan hirvittävänkin yhdistyksen jäseniä. Isolla alueella saadaan vaikuttavuutta lajien suojeluun. Yhdistys joutuu kuitenkin etsimään täysin uudenlaiset keinot näin suurten alueiden hoitoon. Ehdotan, että kannattaisi kokeilla ympärivuotista luonnonvaraista laiduntamista. Näin suuria alueita ei voi todellakaan hoitaa käsin, ja osa rinteistä on niin jyrkkiä, että niiden käsittely koneellakin voisi olla haastavaa. Visentit ja hevoset kyllä pärjäävät jopa vuoristossa, joten niitä eivät rinteet häiritse.

Villi vyöhyke yhdistyksen kasvihuone

Lopuksi vierailimme myös yhdistyksen kasvihuoneella. Kasvihuone sijaitsee yhdityksen vuokraaman omakotitalon pihalla.  Kasvihuoneella tutustuimme taimien kasvatukseen. Täällä kokeilujen kautta etsitään parhaat tavat siementen itämiseen. Koska yhdistyksellä on myös kosteikkoprojekteja, kasvatetaan kasvihuoneella esimerkiksi keltakurjenmiekan taimia. Kosteikkokasveja varten kasvihuoneen takana on pieni kuoppa, jonka pohjalla on hiukan vettä. Kosteikkokasvit viihtyvät tässä hyvin. Edelleen esimerkiksi kaarlenvaltikka on loiskasvi, ja se tarvitsee toisen kasvin vierelleen. Kasveja varten luodaan täällä niille sopivat olosuhteet. 

Yhteenveto

Villi vyöhyke -yhdistyksen projektit osoittavat, kuinka monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnon ennallistaminen voidaan toteuttaa kaupunkiympäristöissä innovatiivisilla ja kokeilupohjaisilla ratkaisuilla. Pienenä vapaaehtoistoimintana liikkeelle lähtenyt yhdistys on kasvattanut toimintaansa viime vuosina voimakkaasti. Yhdistys on luonut Tampereen seudulle yli 70 erilaista ja erikokoista niitty-ympäristöä, jotka tarjoavat elinympäristöjä uhanalaisille lajeille ja rikastuttavat kaupunkiluontoa sekä tarjoavat monimuotoista luontoa kaupunkilaisia ilahduttamaan. Yhdistyksen toiminta on jo laajentunut Turkuun, missä yhdistyksellä on nyt 4 aluetta ja ja 5-10 aluetta suunnitelmissa. Toivottavasti näemme yhdistyksen toimintaa pian myös muilla seduilla Suomessa. 

Vierailumme jälkeen olemme täynnä inspiraatiota ja uusia ideoita. Villi vyöhyke -yhdistyksen työ on erinomainen esimerkki siitä, kuinka pienilläkin teoilla voidaan saavuttaa suuria vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Lähteet:

• Villi vyöhyke ry verkkosivut villivyohyke.fi 
• Yhdistyksen jäsen Jere Nieminen haastattelu
• www.Laji.fi